Äitienpäiväkakku. Vietiin kakku mukanamme anoppilaan jossa syöjien joukossa oli maitoallergikkoja joten haasteena oli tehdä maidoton kakku. Tein neljän munan pohjan (kahteen kertaan, sillä eka lässähti...hmm). Kakun väliin laitoin vadelmaa ja mustaviinimarjaa, sekä Sunnuntain maidotonta (kauravalmiste) vaniljakastiketta. Mielestäni kakussa pitää olla sopivasti makeutta ja hapokkuutta ja marjat tuovat sitä sopivasti. Moni kaunis konditoriakakku pilataan usein liian makealla kreemitäytteellä. Kostutukseen käytin hedelmämehua. Päälle laitoin Sunnuntain maidotonta vispikerman korviketta ja sokerimassasta tekemiäni ruusuja.

Täytyy osoittaa Suuri Kiitos muille bloggaajille kakuntekoinspiraatiosta. Tämä ei jää tähän, näitä on tehtävä enemmän!

Halusin kerrankin antaa kummitytölleni synttärilahjaksi jotain itse tehtyä. Kun kuulin, että hän oli juuri saanut uuden hienon nukkekodin, tiesin heti mitä tekisin. Sekoitin taikataikinan ja muovailin siitä kaksi laatikollista ruokaa.

Laatikot tein tavallisesta pahvista. Liina, johon ruoat on kääritty, on serviettiä. Koreissa oli appelsiinia, omenaa, banaania, kinkku, tomaattia, kananmunia kennossa, patonkia ja salaatti.

Appelsiineista tuli hyvät, mutta omenat taitavat olla ryppyisempää sorttia...

Tomaateille tein paperipussin silkkipaperista.

Kinkku on mielestäni korin onnistunein tekele. Oikein lihava ja rasvainen. Maalasin kaikki ruoat vesiväreillä ja lakkasin askartelulakalla.

Ja koska ruoat tulisi nukkekotiin, ovat ne tietysti kooltaan pieniä. Toivottavasti kummityttö tykkäsi. :)

Jostain syystä, aina kun jossain tarvitaan/halutaan marenkia, minulle soitetaan. En tiedä mitä teen oikein tai väärin, mutta marengit onnistuvat aina minun uunissani. Ja minä raukka lupaudun tekemään niitä. Kerran lupasin tehdä kakkupohjia marengista. No siinä vaiheessa en tietenkään kysynyt määrää. Tomppeli. Sain tehdä niitä yli parikymmentä.

Ostettiin tyttärelle muovailuvahaa. Katselin aikani sitä keskittynyttä huumaa kun tyttö yhdisteli, muovaili ja rakensi vahoista ötököitä, prinsessoja ja mitä lie juttuja. Oli pakko pyytää pieni pala vahaa. Ja toinen.

Siitä se sitten lähti. Tuosta lonkeroisesta tuli jopa ällöttävän hellyyttävä. Liian suloinen minun makuuni.

...ei siitä muutkaan pitäneet.